Top Social

Olisko jotain kysyttävää?

18. tammikuuta 2018


Bloggaamisessa yksi parhaimmista jutuista on ehdottomasti vuorovaikutus. Ihan yhtä ihanaa on lukea ja kommentoida toisten postauksia, kuin lukea teidän lähettämiä terveisiä omien postausten lopusta. Jokainen kommentti piristää aina mieltä, ja monesti teidän ihanat sanat pitää hymyn huulilla pitkälle iltaan. Jottei kuitenkaan homma menisi täällä ihan omaksi yksinpuheluksi, haluan päästää teidät ohjaksiin! Joten heitäppä yksi jos toinenkin kysymys :) 

Edellisestä Q&A toteutuksesta on aaaivan liian kauan, se nimittäin sijoittuu vuodelle 2016. Aika on hurahtanut ihan silmissä, ja sinne ruudun toiselle puolelle on varmastikin löytänyt sen jälkeen ainakin muutamia uusia ihanuuksia, jotka ei silloin päässyt siihen osallistumaan. Joten miten olisi nyt? Kerro mulle, mitä olet miettinyt? Onko jotain mitä oot aina halunnut kysyä? Toki itsestäänselvyys on varmasti, että pysytellään sillä kaidalla ja asiallisella tiellä. Muuten sana on vapaa! Nyt on sun vuorosi loistaa ja heittää kysymyksiä :) Eli sinä kysyt ja minä vastaan kuun lopulla.


vierivä kivi ei sammaloidu

16. tammikuuta 2018

Tänään on outo päivä, sillä tuntuu ihan maanantailta vaikka eletäänkin jo tiistaissa. Tuo sisällä vellova maanantaifiilis on vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä rakastan maanantaita. Niitä viikon tuomia uusia alkuja. Freshejä startteja. Tänään on myös juurikin sellainen päivä. Uusia alkuja, vaikka ei ollakaan alussa. Sillä tänään minullakin alkoi vihdoin ja viimein se arki. Ja tätä on jo odotettukin. Jos ihan totta puhutaan, niin kuukauden laiskottelu alkoi jo pikkuhiljaa puuduttamaan. 

Vaikka olikin ihanaa tehdä iltoja ja viikonloppuja töitä, olla rauhassa vain yhdessä paikassa, ilman aikataulustressiä. Vaikka olikin ihanaa istua kavereiden kanssa arki-iltana pubissa yksillä ja nauraa, sillä aamulla ei ollut kiire minnekään. Oli myös ihanaa viettää niitä someseksikkäitä "slow morningeja" ja vain olla rauhassa. Mutta ei sitä montaa viikkoa jaksa. Saatika kuukautta. Sitä huomasi laiskistuneen oikein olan takaa. Aloin jo oikeasti janoamaan aamuherätyksiä ja rutiineja. Kellastuneita koulukirjoja ja aikataulujen tuomaa stressinpirulaista olkapäälleni. Tämän arjenhimon huomasi jo heti aamulla. Heräsin pirteänä kuuden jälkeen herättelemään aivoja, vaikka ensimmäinen luento olikin vasta yhdeksältä. Niin ikävä on ollut aamuherätyksiä.

En väitä, ettenkö olisi lomallani päästänyt suustani niitä maagisia sanoja: "ei yhtään hyvittaisi mennä kouluun", sillä laiskistuminen oli päässyt tapahtumaan. Silti tiesin sisälläni, että kunhan tämä päivä koittaa ja pääsee taas ahertamaan, karisee varmasti kaikki laiskamadonrippeet taas pois. Vaikka tämä jatkuva touhottaminen onkin välillä niin uuvuttavaa, että huonoimpina päivinä saattaa suihkussa itku päästä, niin silti en vaihtaisi hetkeäkään. Ei arjestaan nauti, jossei se ole täynnä juuri itselleen mielekästä tekemistä. Ja tässä sen huomaa, että jollain masokistisella tavalla tämmöinen täysi arki ja monta rautaa tulessa saa minut eloon. Ja viimeistään nyt tunnistan mitä otsikkonakin toimiva sanalasku: "vierivä kivi ei sammaloidu" tarkoittaa.


Tästä se nyt taas lähtee. Ainakin tämän alkuinnostuksen siivillä ajattelin väkertää illalla vielä muutamat kouluhommat jo heti pois päiväjärjestyksestä. Vaikka intoa piisaa, toivottavasti hymy ei hyydy. Mitä useammalle moodle alustalle on tänään saanut itsensä tungettua, sitä kauhistuneemmaksi voisi ilme mennä. Vaikeita aineita ja paljon tehtävää. Silti hymy ei hyydy, vaikka heti lyötiinkin to-do-listat ja deadlinet päin näköä, kuin ulkona puhaltava hyytävä viima konsanaan. Tänäänkin käytiin läpi kansainvälistä kauppaa koskevia lakipykäliä. Koko päivän. Ja jäätiin vielä koulukavereiden kanssa luennon jälkeen tietokoneille tekemään itsenäisiä tehtäviä. Vaikka alkuun hirvitti, ja täytyy myöntää, että ihan kaikki lakipykälät ja tullaukset ei ihan ensimmäisellä kerralla menneet jakeluun. Mutta kyllä se taas palkittiin. Saatiin tänään sen aineen hommat kokonaan pakettiin. Nyt niitä ei tarvitse taas viikkon miettiä. 

Joten arki, bring it on. Olen enemmän kuin valmis!



aina ei voi onnistua 3

14. tammikuuta 2018
Sunnuntai on tunnetusti kalenterin leppoisin päivä, joten otetaan täälläkin vähän leppoisampaa postausta. Nimittäin näitä epäonnistuneita asukuvia, joita onkin julkaistu täällä aikaisemmin kahden postauksen verran:
aina ei voi onnistua
aina ei voi onnistua 2

 Joten kruunaataanko tämä viikko kunnon nauruilla? Viritä siis nauruhermot valmiiksi ja ala skrollata. Kelaa ainakin viimeiseen kuvaan, se saa varmasti suunpielet edes pieneen virnistykseen. Luulisin ainakin, sillä ollaan kätkätetty sille tässä jo monta tuntia. 😂🙈

Kyllä, se on kieli. Täysin väärässä paikassa ja väärään aikaan.


Kaikista ylesin ilme, ja näitä löytyisi aivan joka kuvasarjasta! Nimittäin: iloinen humalainen.

 "No photos please!"

Ilmekin kertoo, että märällä penkille istuminen ei ole ehkä se fiksuin idea. Varsinkaan vaaleilla housuilla!

Thrilleriäkö mä tanssin?

Zen henkinen meditaatio-hetki tekee aina kutaa! - vaikkakin olisi kuvaukset kesken..

Kun sun asukuvat jää aivan toissijaisiksi, koska ohiajava juna on kiinnostavampi kuvauskohde.

Last but not least!!
Täydellisen oikealla sekuntilla tänään otettu kuva. Kun vedin takin päälle ja silkkipaitani kylmä pinta liimautui ihoani vasten. Perfect!

lyhyen tukan hyvät puolet

9. tammikuuta 2018
New Year, New Me... Tämä vuosi käynnistyi ulkoisesti aika isolla muutoksella, sillä marssin viime viikon lopulla vihdoin sinne kampaajalle! Muutama päivä on ollut melkoista totuttelua tähän lookkiin, sillä ennen puoleen selkään asti olevat hiukset napsaistiin yltämään juuri ja juuri leukalinjaan. Täytyykin myöntää, että ei tule kyllä ikävä sitä todella huonokuntoista kuontaloa. Näin on huomattavasti parempi! Siksi päätinkin tulla jakamaan teille muutamia havaintoja lyhyiden hiusten hyvistä puolista:


Lyhytkin voi olla monipuolinen
Kasvatin hiuksia pari vuotta juuri sen takia, että halusin saada laitettua hiukseni mahdollisimman monipuolisesti. Mutta tässä muutaman päivän aikana olen huomannut, että lyhyt tukka ei tarkoita pelkästään yhtä kampausta. Tätäkin voi vääntää, kääntää, kihartaa ja solmia miten tahtoo. Olla otsiksella tai ilman. Lyhyt tukka ei tarkoita automaattisesti tylsää, yhden mallin tyyliä. Lyhytta tukkaa laittaessa taivas ja luovuus on vain rajana, jos vaan jaksaa ja uskaltaa kokeilla!

Helppous viehättää
 Pahimpiin paheisiini kuuluu illalla märällä ja harjaamattomalla tukalla nukkumaankäyminen. Voitteko jo nähdä mielessänne sen takkukasan mikä aamulla oli pitkien hiuksien kanssa odottamassa selvitystä? Eipä ole enää! Ihan testimielessä, eli laiskuudessani kokeilin käydä suoraan saunasta märillä hiuksilla nukkumaan. Mutta kerrankin aamulla pääni päällä ei ollutkaan linnunpesää, vaan silkkisen sileä kuontalo. Ihanan helppoa!

Jos päätät leikata hiuksesi lyhyeksi, muista panostaa hyvään kampaajaan. Tämänkin tukan helppoudesta voi kiittää mun hyvää kampaajaa, joka leikkasi niin hyvän mallin, että se näyttää hyvältä laittamattomanakin. Eli skarppi leikkaus pysyy siistinä ilman suurta muotoilua. Helppoa!

Skarppi leikkaus tuo kasvot esille
Ennen teki mieli piiloutua maanantai aamuisin sen ylikasvaneen hiuspehkon taakse ja käytinkin paljon "turvakampauksia". Toisin on nykyisin. Väsähtäneellä naamallakaan ei pääse enää piiloon, vaan kaikki on aikalailla esillä. Tavallaan on myös hieman alaston olo. Huono asia tämä ei kuitenkaan ole, sillä siisti leikkaus antaa luonnolliset ja kauniit kehykset kasvoille.

Säästät aikaa ja rahaa
Pelkästään kuivashampoossa säästää sievoisen pennin. Siinä missä ennen piti arpoa kerkeääkö pestä tukkansa ennen lähtöä vai turvautuisiko vaan kuivashampooseen, niin nyt vain marssii suihkuun. Hiukset kuivavat kuitenkin sillä aikaa kun meikkaa. Eli ei enää turhia tököttejä ja aikaa vievää hiusten kuivausta. Hiuksetkin kestää hyväkuntoisina pidempään, kun ei enää turhaan rasita niitä erinäisillä aineilla ja lämpökäsittelyillä.

Itsetunto saa uuden buustin
Tämä oli yllättävä havainto! En tiedä johtuuko se kaikista kehuista, joita hiuksien ansiosta on saanut. Vai johtuuko se hyvästä olosta, joka uudesta lookista tulee, mutta mun itsetunto on kokenut ihan uudenlaisen buustin. En olisi ikinä uskonut, että hiusten leikkaamisen ansiosta mulla on joka päivä hieman itsevarmempi olo. Olo tuntuu myös paljon naisellisemmalta ja uutta intoa meikkaamiseen ja laittautumiseen on putkahtanut ihan tyhjästä. Ei taida olla yhtäkään aamua hiustenleikkuun jälkeen etten olisi astunut kotiovesta ulos ilman isoja tupsukorviksia, mitkä oikein korostavat lyhyttä tukkaa. Saatika lähtenyt minnekään ilman huulipunaa. Näistä on selvästi muodostunut lyhyessä ajassa mun luottolook.


Alkoiko nyt houkuttaa hiustenleikkuu? Haluaisinkin lähettää sulle ison tsemppihalin ja rohkaista leikkaamaan! Hiukset on oiva keino kokeilla erilaisia leikkauksia ja värejä, sillä aina ne kasvavat takaisin. Jos yhtään epäilyttää niin älä tee näin suurta ja radikaalia muutosta, vaan aloita pienemmästä. Siitä sitten jatka pienin askelin ja hitaalla totuttelulla lyhyempään päin. Ja jos et tykkää niin ne puuttuvat sentit kasvaa kyllä takaisin! Ei hätää. :) Aina kannattaa kuitenkin kokeilla! Ilman sitä, et voi tietää kuinka hyvältä se lyhytkin tukka voisi näyttää :)

ei turhia lupauksia, vaan toiveita ja tavoitteita

5. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Kuinka montaa teistä alkaaa jo tympiä tuo kuiva, kliseinen slougani? Vaikka itse lause tuntuu jo kuluneelta, tykkään silti sen tuomasta sanomasta. Ja tunteesta. Ihanaa kun on taas uusi vuosi! Kaikki mennyt on takanapäin ja tuntematonta ja uutta vain edessä. 

Mä olen juuri siksi myös niitä ihmisiä, jotka tekee näin vuoden vaihteessa turhia lupauksia, sillä motivaatiota ja intoa löytyy - vielä. Sitten muutaman kuukauden päästä kun tajuaa, että elämä on aivan samanlaista vaikka ollaankin eri vuodella, se motivaatio katoaa ja lupaukset unohtuu. Esim. viime vuodelle lupasin, että vien stressin lenkkipolulle ja huomioin toisia enemmän. Näistä olisi ollut myös kiva tehdä toissavuoden tavoin katsauspostaus, mutta tiedättekö mitä? Voin tiivistää sen teille tähän yhteen lauseeseen: Epäonnistuin jokaisessa lupauksessani :D Lenkkeilyn ja hauskojen reissujen sijaan, nökötin kaiken vapaa-aikani antisosiaalisena kotona katsoen Netflixiä.  Joten sovitaanko, että tänä vuonna ei tehdä lupauksia? Vai teittekö te? Itse ajattelin lähettää tällä vuodelle vain muutaman toiveen ja asettaa muutamia tavoitteita, joita kohti pyrkiä.


Tavoitteita //

Löytää tasapaino elämään: Tiedän, että aloitan taas tämmöisellä "pienellä" tavoitteella, mutta jo pidempään on tuntunut siltä, että mä kaipaan elämään semmoista tasaisuutta ja tasapainoa. Viime vuosi meni juostessa hektisten aikataulujen perässä, ja se näkyy vieläkin naamassa, mielessä ja kropassa. Tykkään kyllä siitä, että saa paljon aikaan ja että on paljon puuhaa. Mutta liika on liikaa. Juuri tämä kaiken mahduttaminen samalla päivälle, tai edes viikolle saa mut uupumaan ja pesiytymään sinne sohvan pohjalle. Mutta tämä vuosi, voisi olla mulle se vuosi kun elämän harmonisessa tasapainossa. Tai lähdetään edes tavoittelemaan sitä!

Päästä ulkomaille: Viime vuosi jäi laihaksi matkustamisen saralla, sillä reissuja meille kertyi pyöreät nolla. Ja sekös harmittaa! Meidän yhteiset vapaapäivät näyttää kyllä tällekin vuodelle yhtä tuhoon tuomituilta, mutta jos tälle vuodelle saisi edes vaikka jonkun viikonloppu reissun varattua, niin se olisi ihanaa! Tosin kyllä tässä kunnon rentouttavaa rantalomaa alkaa jo pikkuhiljaa kaipaamaan! Mutta joka tapauksessa, reissuun on päästävä tänä vuonna!

Hanki 2x mielekästä harjoittelupaikkaa: Koska viime kesän painoin töitä rahankiilto silmissä, kostautuu se nyt omaan nilkkaan tänä kesänä. Tämän kevään ja kesän aikana pitäisi suorittaa kaksi harjoittelua, jotta mulla olisi sitten kolmannen kouluvuoden alkaessa paremmat eväät kirjoittaa opparia :) Silmät ja korvat on olleet auki markkinoinnin harjoitteluja ajatellen auki jo syksystä saakka,mutta nyt tehdään kunnon loppurutistus :)

En anna itseni repsahtaa: Muutamat viime vuonna kertyneet kevyet kilot ei mua hetkauta, mutta se että oma kroppa alkaa taistelemaan uupumusta vastaan alkaa jo herättelemään mua, että jotain täytyy tehdä ja muuttaa. En muista koska viimeksi olisin herännyt ilman niska-tai selkävaivoja. Tai höpö höpö, muistanpas. Pikkujoulujen jälkeen. Sillä viina-glögien ansiosta tuli nukuttua niin rentoutuneesti, että ensimmäisen kerran kuukausiin heräsin ilman niska- ja selkäkipuja. Mutta koska viinaa ei viitsisi joka päivä vetää, niin kehonhuoltoon täytyy panostaa tänä vuonna. Raahaan itseni vaikka väkisin hierojalle, ja alan panostaa työergonomiaan. Töihin paremmat kengät, jotta selkä ja jalat ei rasitu niin paljon,ja kotona en könötä kyttyräasennossa sohvalla tietokoneella, vaan panostan kunnon ergonomiaan!





Toiveita:

Toivoisin, että meidän keikkailut jatkuu myös 2018! Äitini ja minun keikkaretket on aina niin hauskoja, että tottakai toivon niiden jatkuvan myös tänä vuonna. :) Kuitenkaan mitään keikkaa ei olla varattu (poikkeuksellista) , joten toivon että niitä tulisi vielä myöhemmälle vuodelle.

Toivoisin, että oppimisin vastaamaan muutakin kuin: "en mä pääse, koska oon töissä". Tää lause saa mulla jo niskakarvat pystyyn sillä mä käytän sitä aaaaaivan liian usein. Mutta toivoisin, että tähän tulisi muutos tänä vuonna. Paljon on jäänyt paitsi, ihan vaan sillä että valitsen aina työn huvittelun sijasta. 

Toivoisin, että bloggaaminen olisi mulle enemmän kuin harrastus. Tämän sujautan toiveisiin, enkä tavoitteisiin siksi, että yksinkertaisesti päivään ei saa taiottua lisää tunteja. Jos vain voisin taikoa tunteja ja luonnonvaloa lisää tähän maailmaan tekisin sen, sillä sitten blogikin pyörisi säännöllisemmin. Asuja ja muita kuvia on hauska kuvata, mutta aina ei vain mene aikataulut yhteen. Tälläkin hetkellä luonnoksissa on muutamia postauksia, mutta mulla ei ole kuvia. Kuvat on mulle ihmeellisen tärkeä osa bloggaamista. Voisinhan minäkin postata säännöllisesti ja räpsiä kotona muutamat kahvikuppiasetelma kuvat postaukseen, mutta se ei tunnu omalta jutulta. Se näyttää kivalta kyllä monilla muilla, mutta ei vaan tunnu omalta jutulta. Siksi toivoisinkin, että tätä "omaa juttua" ja rakasta harrastusta tulisi toteutettua säännöllisemmin tänä vuonna. Rakastan tuottaa sisältöä ja räpsiä kuvia, joten toivottavasti tähän olisi paremmat resurssit tänä vuonna :)

Toivoisin, että vuosi toisi tullessaan mulle: "the" sormuksen vasempaan nimettömään, koiranpennun ja omakotitalon. Eli ihan tämmöisiä "pikku" juttuja :D



Kuinka teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Tuliko luvattua tai toivottua mitään? :)